Vaikka kuinka hienoa onkaan mennä kämppärille joen rantaan, niin riskit ovat aina tiedostettava! Jälleen on nähty, ettei tulvavaroitukset ole turhia jokien varrella Ranskassa.
Ukkosmyrsky sateineen sai joen tulvimaan ja pyyhki leirintäaluetta mennessään aiheuttaen suurta vahinkoa. Neljä kuollutta ja kaksi kadoksissa vieläkin. Ja tämä eilisaamuna Lanquedoc-Roussillonissa...
Nämä ilmiöt ovat jokavuotisia Ranskassa, vaikka niiden mahdollisuudet tiedostetaan, silti tuhon jäljet on aina huomattavat.
Vähän kuin veneillessä, autollakin liikuttaessa on otettava huomioon säämuutokset ja suunniteltava pysäköinti sen mukaan. Ei joen rantaan, eikä missään nimessä joen varteen alavaan maastoon, vaan aina riittävän korkealle, jos myrskyn uhka on todellinen.
Ikäviä uutisia näin kauniin viikonlopun aluksi. Ja lisää myräkkää on luvassa tuolle alueelle, me pysymme onneksi täällä kotona korkealla mäellä tämän viikonlopun.
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, kävin La Cluzasissa yöpymässä ja jatkoin matkaa Chamonix:iin katsomaan Le Tour du Mont Blanc-kokoontumisajoa vanhoille autoille.
La Clusazissa hyvää oli rauhallinen yöpyminen, sekä erittäin hyvä pizza paikassa nimeltään Pizz'Avalanche. Täytteenä oli creme fraiche, sinihomejuusto, mozzarella, omena, saksanpähkinä ja ankanrintaa. Maut sopivat erinomaisesti yhteen, ja vatsa tuli täyteen!
Viileän yön jälkeen, mittarissa +6 aamulla, lähdin ajelemaan aikaisin eteenpäin ja nautin aamuauringon alkaessa lämmittää laaksojen pohjia. Keli oli mitä hienoin, taas.
Vuorilta laskeutuminen moottoritielle oli melkoista mutkamäkeä taas ja sai jarrut kuumenemaan. Tässä tullaan alas Nancy-sur-Clusesista, tiellä ei ole liikaa leveyttä kallionseinämien kupeessa...
Matka Chamonix:iin sujui kevyesti moottoritietä, allaolevassa videossa on pätkä siltä kohtaa, kun Arven laaksosta noustaan pitkää siltaa Chamonixin laaksoon. Filmi on tuplanopeudella, ettei sen katsominen kestäisi liian kauaa. Loppuosa on saapuminen Chamonixin isompaan parkkin, jonne en kuitenkaan jäänyt, koska suurimman osan tilasta vei sirkuksen majoitusvälineet...
Parkiksi löysin keskustan itäpuolella olevan 24h paikoitusalueen, tosin ihan tien varressa ja junaradan vieressä, mutta illasta alkaen siellä oli rauhallista. Ensin olin tien oikeassa reunassa, auton sai mukavasti varjoon, mutta yöksi siirryin vasemmalla olevaan riviparkkiin, kun sinne tuli tilaa henklöautojen lähdettyä pois.
Parkki on erittäin mukavasti keskustan tuntumassa, kävelin useampaankin otteeseen sitä väliä, kun piti käydä kaupungilla autoja kuvaamassa tai sitten vaan iltakaljalla...
No sitten varsinaiseen aiheeseen; Le Tour du Mont Blanc on vuosittain järjestettävä tapahtuma vanhemmille autoille, jotka ajavat vuoren ympäri päivässä, noin 400 km Italian ja Sveitsin kautta palaten Chamonixiin. Matkalla on tietty ranskalaiseen tapaan aamiainen, lounas ja iltapäiväkahvit eri kaupungeissa. Tavoitteena ei ole nopein suoritus, vaan autot ajavat normiliikenteen seassa reitin, joka on speksattu Roadbookiin. Nuotteja ei tarvitse tehdä, ajaa vain ja nauttia nähtävyyksistä ja hyvästä säästä, jos sellainen sattuu kohdalle. Lauantai-ilta oli upea ja aurinkoinen, kun osa autoista lähti koelenkille, mutta sunnuntai-aamu puoli seitsemältä roikkuivat pilvet nilkoissa ja asteita oli alle kymmenen... Kyllä se vähän koetteli avoautoissa lähtijöitä.
Kaupungissa oli lauantaina vähän enemmän ihmisiä iltapäivän auringossa, illalla taas ainostaan ravitoloissa oli väkeä, muuten hyvin hiljaista. Sesonki on hiljaisinta juuri nyt. Tapasin pari suomalaista kiipeilijää, jotka olivat tulleet Itävallasta edellisellä viikolla ja olivat sunnuntaina lähdössä Munchenin kautta takaisin kotiin. Vuorikiipeilyyn säät olivat olleet tyydyttävät viime päivinä.
Sunnuntai-aamuna ei yleisöä juurikaan näkynyt autojen lähtöpaikalla ja itsekin viihdyin siellä vhän toista tuntia, lopulta palellen sen verran että päätin lähteä jatkamaan matkaa.
Tässä taas nopeutettua kuvaa mutkatiestä Chamonixista poispäin, uskomatonta, miten lujaa paikalliset pyyhältävät henkilöautoillaan alamäkeen, juurikaan nopeusrajoituksista välittämättä. Ainoastaan yhdessä kohtaa ajetaan hitaammin, tietysti tutkan kohdalla...
Ja vielä kuvia autoista, tietysti:
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Tätä kirjoitan La Cluzasissa, perjantai-iltana 12. syyskuuta, ja parkissa hiihtohissin pysäköintipaikalla. Hiljaista on, kun lomakausi on päättynyt ja pienimmät leirintä-alueet ovat sulkeneet auetakseen taas ensi keväänä. Hiljaista oli jo viime viikonloppuna, kun teimme kierroksen Les Gets - Les Saisiers, eli vähän pienempien hiihtokeskusten kautta.
Vaikka viime viikonloppu oli vielä näissä keskuksissa toiminnallinen, sillä osa hiihtohisseistä oli auki alamäkipyöräilijöille, niin väkeä oli liikkeellä vain kourallinen. Les Gets on Geneve-Chamonix moottoritien varrella, Clusesista poiketaan ylös itään ja laskeudutaan kerran alas ja vielä kerran ylös, niin ollaan Les Getsissä. Eteenpäin jatkamalla tulevat Morzine ja vähän kauempana Avoriaz, joka onkin jo suuri talviurheilukeskus.
Uima-allas odottaa
Viikonloppuna oli myös Rallye de Mont-Blanc Morzinessa, jonne piti Jarospeedinkin tulla, mutta sponsorit eivät olleet myötämielisiä, ja tiimi joutui jättämään osakilpailun väliin. Mutta muuten ralli näkyi ja kuului Les Getsissä. Autoja pöristeli tasaiseen tahtiin Morzinesta Samoensiin koko illan. Me olimme tapaamassa suomalaisystäviämme, jotka tulivat ajamaa alamäkeä fillareilla pitkäksi viikonlopuksi, ja kyllä kelit suosivat! Aurinkoa ja lämmintä, iltaisin oli muutama pieni sadekuuro, jotka eivät haitanneet ollenkaan.
Perjantai-iltana kävimme syömässä La Pela-nimisessä ravintolassa oikein alppiruokia, salaattia, leikkeleitä ja tietysti Reblochon-juustoa. Todella suositeltava paikka, jossa oli hyvin tilaa, mutta palvelu erittäin ystävällistä, turistipaikka kun on.
Yövyimme kylän keskustassa, koska muita autoja ei parkissa ollut ja varsinainen matkailuautoparkki kylän ulkopuolella ei houkutellut. Se suuri hiekkakenttä hiihtohissin vieressä oli liian ankea, että olisimme sinne jääneet. Keskustan etuna on se, että leipomo on vieressä ja sieltä saa puoli seitsemästä alkaen tuoretta leipää. Tosin, me olemme huonoja leivänsyöjiä, mutta aamulla aikaisin kuuma croissant ja espresso maistuu niin hyvälle!
Les Getsin parkki
Lauantai-aamuna kävimme katsastamassa kuinka ystävämme pääsivät mäkeen ja otimme sitten tavoitteeksemme Tignesin, hiihtokeskuksen Val d’Iseren vieressä. Ihan ajatuksella, koska Tignesissä alkaa hiihtokausi jäätiköllä reilun kuukauden päästä ja paikat on hyvä tarkistaa etukäteen.
Suomalaisjoukkue valmiina
Ja hissiin
Pyörät menevät edessäolevassa tuolissa roikkuen
Alamäkipotkulauta !
Matkaa Les Getsistä Tignesiin on TOMTOMin mukaan 147 km ja vähän yli kolme tuntia… Eli mutkatietä riittää! Ensimmäinen hidastus tuli Sallanchesissa markkinoiden takia ja teimme pienen mutkan pikkuteitä pitkin, että pääsimme eteenpäin. Tiet olivat tosiaan hitaita ajaa mutkien ja mäkien vuoksi ja päästyämme Les Saisiesiin oli tauon paikka. Tauko itse asiassa venähtikin yöpymiseen, koska Tignesiin olisi ollut enää 84 kilometriä - mutta ajoa kaksi tuntia !
Les Saisies on tuttu Albertvillen talviolympialaisista 1992, paikka jossa järjestettiin ampumahiihto- ja murtomaahiihtokisat. Kylä ja rinteet ovat reilun puolentoista kilometrin korkeudessa nousten vähän yli kahteen kilometriin, ja näkymät ovat hienot, paljon aakeeta laakeeta ja taustalla korkeammat vuoret. Matkailuautoparkki on kylän vieressä ja sieltä löytyvät peruspalvelut kahden euron hintaan.
Ja taas koettiin lomasesongin lopun vaikutus, kylän ainoa leipomo oli kiinni ja ovessa lappu, “Avataan joulukuussa”. Samoin suurin osa kaupoista oli kiinni lomien vuoksi. Mutta maisemat ja tunnelma olivat hienot, lehmänkellot kalkattivat rinteillä ja parkin reunassa oli maatilan lypsypaikka, jossa lehmistä saatiin maitoa, säilöttiin vanhanaikaisiin alumiinitonkkiin lähimeijeriin vietäväksi ja jalostettavaksi Reblochon-juustoksi!
Kylässä oli häät ja hääautona mikä muukaan kuin rättisitikka. Juhlavieraat ajelivat sillä ympäriinsä ja hihkuivat mennessään, ja sitä kesti koko iltapäivän... Illalla seitsemän aikaan iltakävelyllämme huomasimme illallispaikan valmistelut ja porukkaa alkoi kertyä paikalle.
Yöllä nukkuessamme hääparille oli ilotulitus, niin tietysti siihen herättiin, kun raketit paukkuivat parinsadan metrin päässä. Ja aamulla, seitsemän aikoihin juhlapaikassa oli vielä meno päällä, musiikki soi ja vieraat notkuivat terassilla auringon noustessa.
Mont Blanc kuvattu Sallanchesin kohdalta
Olympiatuli paloi tässä tötterössä
Parkissa oli rauhallista
Tästä alkaa juuston valmistuminen
Oli lauantaina muutakin tapahtumaa muuten hiljaisessa kylässä. Kadun varteen oli pysäköity neljä (!) Audi Quattroa ja yksi Renault 5 Sport, kunnon vanhanajan ralliautoja, Yhdessä Audissa oli sitten supermimmin nimi, Michele Mouton! Ja palatessamme takaisin pääkatua, jo mentyämme autojen ohi, niiden kuljettajat tulivat lähteäkseen jatkamaan matkaa lounaan jälkeen. Jokaisee autoon meni yksi kuljettaja, mies, mutta juuri siihen Moutonin autoon matkustajaksi meni itse Michele! Olin sen verran kaukana, etten tajunnut, enkä olisi ehtinytkään mennä pyytämään nimmaria ja yhteiskuvaa, mutta Michele sentään vilkutti autostaan sen mennessä ohi…
Heipä hei, Michele!
Mitä lie olleet ajelemassa, ehkä palaamassa jostain historic-rallista, kuka tietää. Luulin, että he osallistuvat tänä viikonloppuna ajettavaan “Le Tour de Mont-Blanc”-ralliin, mutta ei siellä ole ketään nimekkäitä kuljettajia, ainoastaan klassikkoautoja.
No, sunnuntai-aamuna lähdimme ajelemaan takaisinpäin ja tavoitteena oli Col des Aravis, tie vuorten yli kohti La Clusazia ja sieltä Clusesiin hakemaan yksi koiristamme hoidosta. Reitti ei ollut pitkä, mutta sitä mutkaisempi ja kuten tavallista, matkalla on nähtävää niin paljon, että matkanteko on hidasta.
Ensin pysähdyimme Notre-Dame de Bellecombessa aamukahville ja pullalle, sitten kohta piti käydä kiertämässä Flumetin kaupunki jalan. Vasta niiden jälkeen lähdimme kiipeämään ylöspäin. Tie on mutkainen ja näköalat hienot, mitä ylemmäs pääsee. Aika paljon liikennettä sunnuntai-aamupäivällä, reitti on suosittu niin autojen kuin moottoripyörien keskuudessa.
Ranskalaista hirsirakentamista
Flumetin vanha silta
Kapeita ovat kadut
Entisajan onnibussi
Yksi läheltä-piti tilanne syntyi, kun oikealle kaartuvassa mutkassa tuli huonon näkyvyyden takaa moottoripyörä vastaan keskiviivasta meidän puolella… Se jarrutti voimakkaasti ja takapyörä lukittui ja alkoi heittämään pyörää onneksi takaisin omalle kaistalleen, sen minkä ehdin peileistä nähdä, niin pyörä pysyi kuskin hallinnassa ja jatkoi matkaa ok.
Col des Aravis on suosittu turistirysä ravintoloineen ja krääsäkauppoineen, matkailuautoille on isohko parkki ilman palveluita ja siellä oli myös henkilöautoja pysäköitynä. Maisemat ovat upeat, vuoret molemmilla puolilla ja solan toisessa päässä näkyy Mont-Blanc. Matkamuistoina myydään eläinten nahkoja, jopa poron taljan saa sieltä hintaan 175 euroa ! Shetlanninponin talja maksaa saman verran, mutta 120 eurolla lähtee kaksi upeaa lampaan taljaa. Tietty liköörejä ja viinejä sekä Reblochon-juustoa löytyy, hinnat ovat turistitasoa, ei sieltä kannata ostaa tuliaisia.
Jylhät maisemat tässä parkissa
Eikä pysähdyspaikkaa ilman kappelia
Loppumatka kurvattiin tämänäisen parkin, La Clusazin kautta, täällä hiihtohissejä lähtee kylän pohjalta joka suuntaan ja keskusta on täynnä chalet-tyyppisiä taloja jouluvaloineen, ympäri vuoden. Vielä kiipesimme ylös, Le Grand Bornandin hiihtokeskuksesta noustaan nimittäin Col de Colombieren kautta alas Le Reposoirin kylään, jonka luostarista tämä Reblochon-juusto on alunperin kotoisin.
Le Grand Bornand
Col de la Colombiere
Le Reposoirin parkki ja palvelupiste, vedet ja tyhjennykset sekä WC, ilmaisia kaikki
Pikku Myy metsässä
Vielä kerran pitää kurvailla ylämäkeen, että päästään Nancy-sur-Clusesiin, sieltä näkyykin jo Grand Massifin hiihtoalue, jossa ovat sellaiset keskukset kuin Les Carroz ja Flaine. Clusesiin laskeutuminen on päätähuimaavan hieno, maisemat ovat kirjaimellisesti jalkojen juuressa, kun tullaan rinnettä alas.
Siinä lyhyt, mutta korkealla käynyt retkemme viime viikonlopulta, jatkan tätä tämän viikonlopun kierrosta huomenna Chamonixiin katsomaan niitä vanhoja ralliautoja ja tietty kuvaamaan niitä. Lähtö reitille tapahtuu sunnuntai-aamuna alkaen 06:30 ja siellä aion olla katsomassa. Kymmeneksi on sitten ajettava Geneven kentälle vaimoa vastaanottamaan Suomesta, joten sunnuntaina on aikainen herätys.
